Superuupunut seurue saapui Sydneyn kentälle ja Lasse meni tapaamaan kadonnutta laukkuaan. Tunnin odottelun jälkeen selvisi, että eihän laukun olinpaikasta ollut kenelläkään mitään tietoa (laukku löytyi lopulta kahden viikon päästä katoamisesta, Go Jetstar!). Pyykit pesuun ja väsynyt väki nukahteli sitä mukaa ennemmin tai vielä aikaisemmin.
Lauantaiaamuna sininen vuokrafordimme suuntasi (sama seurue kuin Uudessa-Seelannissa) kohti Boomerang Beachin mökkiä Manlyn aamiaisen ja Hunter Valleyn viinitilojen kautta. Upeassa paikassa nautittu gourmetaamiainen antoi puuttuvaa virtaa ja cruisailimme Australian viinikehtoon. Kolmen tilan tuotteita maistelimme ja kolme soveliaaksi koettua viiniä myös tarttui matkaamme. Illan hämärtyessä saavuimme sadesään saattelemina mökille, joka tiloiltaan vastasi rannalla olevaa luksusomakotitaloa.
Ensimmäisenä mökkipäivänä kävelimme porukalla aamulla päänsäryt pois ja viihdytimme itseämme rannalla leijaa lennättäen ja uiden (vaikka vesi oli 20-asteista, niin silti vain minä ja Lasse päädyimme aaltojen paiskottavaksi.) Illalla emme huudattaneetkaan grilliä kuten edellisenä iltana, vaan valmistimme lammaslihapullapastan. Ruoka vei kielen ja tajun mennessään.
Maanantaina kokeilimme aaltojen kantavuutta bodyboardeilla ja siitä ei syvän rannan takia tullut juurikaan mitään mainittavaa. Iltapäivällä suuntasimme takaisin etelään Coomba-nimisen paikan kautta, jossa oli enemmän kenguruita kuin ihmisiä. Oudot hyppivät olennot vaikuttivat olevan paikassa kuin kotonaan, lojuen muunmuassa omakotitalojen pihoilla nurmikkoa syöden. Lasse ja Martta jatkoivat Sydneen ja me jäimme matkan varrelle Newcastleen odottelemaan yöbussia (Greyhound n. 60 €/naama) Byron Bayhin, klassiseen itärannikon lomakohteeseen.
Majoituimme Johannan buukkaamaan Byron Bayside Motelliin (tasokas, keittiö, pesukone ja kuvausrumpu yms.. 70 €/yö) aivan keskustan ja rannan tuntumaan. Pääasiassa aika kului Byronissa rannalla makoillen, syöden hyvin, urheillen ja elämästä (=loppulomasta) nauttien. Oli lunkia katsella kun surffareiden välissä, sulassa solussa, delfiinit ratsastivat aalloilla kohti rantaa ja loikkivat välillä aaltojen yläpuolella.
Erikoisempaa tekemistä oli taas sukeltaminen. Julien Rocks on paikallinen sukelluskohde, joka on läheisen tulivuoren entinen, mereen lentänyt huippu. Viilea ja virtaava vesi piti pinnan allaan wobbegong-haita, jättikilpikonnia, valtavia rauskuja, leijonakaloja ja muita mukavia mereneläviä. Veden alla kuulimme ryhävalaiden ääntelyä ja kun tulimme pinnalle, niin siinähän niitä hyppikin edessämme yksi jos toinenkin merten jättiläinen. Johanna oli innostuksesta ja merenkäynnistä niin sekaisin, että yritti houkutella valaita lähemmäksi yökkäillen reilusti veneen laidan yli...
Kun Byron Bayssa kerrran oltiin, niin olihan sitä myös surffattava. Itse en katsonut tarpeelliseksi ottaa kohtuuhintaisia surffitunteja, sillä tunsin olevani laudalla kuin purkka tukassa. En tiedä oliko sitten vika purkassa vai tukassa, mutta täytyy möyntää, että tätä päällikkölajia en parissa tunnissa kesyttänyt.
13 tunnin yöbussimatkan jälkeen olimme taasen Sydneyssä (hinta 45€/naaama Greyhound.com). Lasse oli järkännyt Kings Crossista Victoriastreetiltä todella loistavan hotellin nimeltä Morgans (72€/yö, loistava hinta-/laatusuhde). Viimeinen ehjä reissupäivä meni kuin paikallisia olisi oltu konsanaan. Kävelyä eri kaupungin osissa, muutamat päiväoluset New Townissa ja illallinen piristävässä syyrialaisessa ravintolassa. Kiitos vielä Lassella ja Martalle loistavasta Australia-opastuksesta, mutta ennen kaikkea hyvästä seurasta! Ikävä tulee... Edelleen Järkkäriin (Lasseen) löytyy 100% luotto muutamista kommelluksista (ehkä ennalta suunniteluista) huolimatta.
Siitä sitten alkoikin kotimatka seuraavana päivänä. Älkää kysykö miten, kysykää miksi? Ja jos joku antaisi kysymykseen vielä vastauksen, niin se olisi motivoivan tervetullutta....
Jäällä tälleen, kirjaimellisesti
Captain Savage Bliss
No comments:
Post a Comment