Reissun tilinpäätös

Suurin osa hienoista muistoista liittyy jollain tapaa ihmisiin ja siihen, että hienoja kokemuksia voi jakaa. Yksinäinen joulu ei tunnu joululta eikä yksin Eifel-tornissa käyminen jää juurikaan lämpimänä muistona ihmismieleen. Näin ollen suuret kiitokset Johannalle ja mahtavan suuret terveiset teille kaikille, jotka tunnemme, ja joiden kanssa olemme ajan saatossa aikaa viettäneet! Reissussa on tullut ihmisiä ikävä, Suomea ei niinkään.

Rahaa paloi kokonaisuudessaan vuoden vanhan Fiat Punton verran kahdelta ihmiseltä. Sehän ei ole juuri mitään, kun elintasostakaan ei tarvinnut juurikaan tinkiä. Yllättävä tosiseikkahan on, että kehitysmaissa oli halvempaa kuin kehittyneemmissä maissa.

Ennen reissua olo oli väsynyt ja keskittyminen kiinni arjen rutiineissa. Salaa ehkä toivoin saavani vastauksen kysymykseen: Mikä on seuraava siirto ja tulevaisuuden suunnitelma? Kun reissun loppumetreillä vaimon kanssa sitten asiaa puitiin, niin tuloshan oli, ettei kysymykseen voi edes vastata. Sen sijaan mitä ikinä ihminen haluaakaan tehdä, niin se tulee tehdä hymyssä suin, ja vaikka olisi kuinka hienot kengät, niin eihän niiden kärkiä kannatta tuijottaa. Saattaa nimittäin mennä elämä siinä sivussa ohi ihan huomaamatta.

Mahtava kuvakollaashi on aikajärjetyksessä nähtävillä
http://savage69.pic.fi/kuvat/SavageTour/ -sivustolla.


Hetkeksi vaieten

Mr. Captain Savage Bliss
CEO of Spede Resorts

Australia part Zwei

Superuupunut seurue saapui Sydneyn kentälle ja Lasse meni tapaamaan kadonnutta laukkuaan. Tunnin odottelun jälkeen selvisi, että eihän laukun olinpaikasta ollut kenelläkään mitään tietoa (laukku löytyi lopulta kahden viikon päästä katoamisesta, Go Jetstar!). Pyykit pesuun ja väsynyt väki nukahteli sitä mukaa ennemmin tai vielä aikaisemmin.

Lauantaiaamuna sininen vuokrafordimme suuntasi (sama seurue kuin Uudessa-Seelannissa) kohti Boomerang Beachin mökkiä Manlyn aamiaisen ja Hunter Valleyn viinitilojen kautta. Upeassa paikassa nautittu gourmetaamiainen antoi puuttuvaa virtaa ja cruisailimme Australian viinikehtoon. Kolmen tilan tuotteita maistelimme ja kolme soveliaaksi koettua viiniä myös tarttui matkaamme. Illan hämärtyessä saavuimme sadesään saattelemina mökille, joka tiloiltaan vastasi rannalla olevaa luksusomakotitaloa.

Ensimmäisenä mökkipäivänä kävelimme porukalla aamulla päänsäryt pois ja viihdytimme itseämme rannalla leijaa lennättäen ja uiden (vaikka vesi oli 20-asteista, niin silti vain minä ja Lasse päädyimme aaltojen paiskottavaksi.) Illalla emme huudattaneetkaan grilliä kuten edellisenä iltana, vaan valmistimme lammaslihapullapastan. Ruoka vei kielen ja tajun mennessään.

Maanantaina kokeilimme aaltojen kantavuutta bodyboardeilla ja siitä ei syvän rannan takia tullut juurikaan mitään mainittavaa. Iltapäivällä suuntasimme takaisin etelään Coomba-nimisen paikan kautta, jossa oli enemmän kenguruita kuin ihmisiä. Oudot hyppivät olennot vaikuttivat olevan paikassa kuin kotonaan, lojuen muunmuassa omakotitalojen pihoilla nurmikkoa syöden. Lasse ja Martta jatkoivat Sydneen ja me jäimme matkan varrelle Newcastleen odottelemaan yöbussia (Greyhound n. 60 €/naama) Byron Bayhin, klassiseen itärannikon lomakohteeseen.
Majoituimme Johannan buukkaamaan Byron Bayside Motelliin (tasokas, keittiö, pesukone ja kuvausrumpu yms.. 70 €/yö) aivan keskustan ja rannan tuntumaan. Pääasiassa aika kului Byronissa rannalla makoillen, syöden hyvin, urheillen ja elämästä (=loppulomasta) nauttien. Oli lunkia katsella kun surffareiden välissä, sulassa solussa, delfiinit ratsastivat aalloilla kohti rantaa ja loikkivat välillä aaltojen yläpuolella.

Erikoisempaa tekemistä oli taas sukeltaminen. Julien Rocks on paikallinen sukelluskohde, joka on läheisen tulivuoren entinen, mereen lentänyt huippu. Viilea ja virtaava vesi piti pinnan allaan wobbegong-haita, jättikilpikonnia, valtavia rauskuja, leijonakaloja ja muita mukavia mereneläviä. Veden alla kuulimme ryhävalaiden ääntelyä ja kun tulimme pinnalle, niin siinähän niitä hyppikin edessämme yksi jos toinenkin merten jättiläinen. Johanna oli innostuksesta ja merenkäynnistä niin sekaisin, että yritti houkutella valaita lähemmäksi yökkäillen reilusti veneen laidan yli...
Kun Byron Bayssa kerrran oltiin, niin olihan sitä myös surffattava. Itse en katsonut tarpeelliseksi ottaa kohtuuhintaisia surffitunteja, sillä tunsin olevani laudalla kuin purkka tukassa. En tiedä oliko sitten vika purkassa vai tukassa, mutta täytyy möyntää, että tätä päällikkölajia en parissa tunnissa kesyttänyt.

13 tunnin yöbussimatkan jälkeen olimme taasen Sydneyssä (hinta 45€/naaama Greyhound.com). Lasse oli järkännyt Kings Crossista Victoriastreetiltä todella loistavan hotellin nimeltä Morgans (72€/yö, loistava hinta-/laatusuhde). Viimeinen ehjä reissupäivä meni kuin paikallisia olisi oltu konsanaan. Kävelyä eri kaupungin osissa, muutamat päiväoluset New Townissa ja illallinen piristävässä syyrialaisessa ravintolassa. Kiitos vielä Lassella ja Martalle loistavasta Australia-opastuksesta, mutta ennen kaikkea hyvästä seurasta! Ikävä tulee... Edelleen Järkkäriin (Lasseen) löytyy 100% luotto muutamista kommelluksista (ehkä ennalta suunniteluista) huolimatta.

Siitä sitten alkoikin kotimatka seuraavana päivänä. Älkää kysykö miten, kysykää miksi? Ja jos joku antaisi kysymykseen vielä vastauksen, niin se olisi motivoivan tervetullutta....

Jäällä tälleen, kirjaimellisesti
Captain Savage Bliss

Ikuisesti nuoria Uudessa-Seelannissa

Saavuimme ilman passinsa hukannutta Lassea sateiseen ja harmaaseen Uuden-Seelannin Christchurchiin viikko sitten lauantaina. Juuri sellaiseen, jota mainoksissa ei mainita sivulauseessakaan. Jälkikäteen täytyy myöntää, että kyseessä oli alkushokki isolla A:lla. (Sen lieventyessä käsittämätön todellisuuskin alkoi onneksi aueta... tosin vasta hieman myöhemmin.)

Lasse saapui Uuteen-Seelantiin (ja vankilaan) vasta sunnuntaiaamuna kello viideltä. Vankilaan siksi, että yövyimme ensimmäisen NZ-yön 1999 suljetussa vankilassa, joka on nyt tasokas hostelli (Jailhouse 30/selli/yö). Lento (jetstar), jolla Lassen alunperin piti saapua (konsulaatista haetun pikapassin hankinnan jälkeen) oli 7 tuntia myöhässä, eikä kovia kokeneen matkamiehen rinkka saapunut ikinä määränpäähänsä, vaan jäi odottelemaan Sydneyhin retkueen paluuta. Lopulta, osa sekaisin alkujärkytyksestä ja osa vaikeasta matkanteosta, suuntasimme kohti autovuokraamoa ja suurta hobittiseikkailua yli vuorien ja keskimaan.

Ensimmäinen etappi oli Hamner Springs, parin tunnin päässä Jeesuksenkirkosta pohjoisessa sijaitseva kylpylä ja hiihtokeskuskeskittymä. Kuumien lähteiden ja illallisen jälkeen painuimme yöpuulle ensimmäistä kertaa lasikuitukotiimme (tasokas asuntoauto neljälle Britziltä 500€/viikko).

Toinen kokonainen päivä oli suurimmaksi osaksi karavaanarointia isolla K:lla. 600 km päivässä lasikuitukopilla tekee ihmeitä ihmismielelle. Erikoiskoe suuntautui Greymouthiin länsirannikolle ja siitä alaspäin Frans Josefin jäätikölle. Matkalla pysähtelimme pikkukylissä ja näköalapaikoilla, joten matkanteko oli leppoisan avartavaa.

Aamulla Frans Josephin kylässä täytimme itsemme aamiaisella, ja aloitimme vaativan tunteja kestävän vaelluksen kohti jäätikköä. Jäätiköt kutistuvat Uudessa-Seelannissa pikavauhtia, joten parin sukupolven jälkeen voi todennäköisesti käydä katsomassa vain paikkaa, jossa FJ:n jäätikkö ennen sijaitsi. Raskaan ja osaksi vaarallisen vaelluksen lopuksi vain Captain Savage ja Larry'O 69 pääsivät jäätikölle. (Kappaleessa käytetty hiukan värikynää)

Jäätikköseikkailun jälkimainingeissa ajauduimme Mobilehomeellamme Wanakaan. Lähes 500 km:n vuoristoajelu sujui ulkoilupäivän jälkeen yllättävän hyvin. Illan hämärtyessä saimme valkean kompostimme muiden samanlaisten laatikoiden sekaan alueelle, johon matkailuautot kerääntyvät öisin (= leirntäalue).

Tiistaiaamupäivällä saavuimme extrememekkaan nimeltä Queenstown, joka oli retkueemme pääetappi. Taas tuuppasimme leirintäalueelle kylän ytimeen (leirintäaluemaksu vaihteli 25-35 euron välillä matkan aikana) ja vuoristosamoilun jälkeen Lasse liiteli liitovarjolla kaupungin yllä ollen lintujen seurana parisenkymmentä minuuttia.

Keskiviikkona vuorossa oli uskomattomat maisemat omaava Millford Sounds. Katso Googlesta samalla hakusanalla ja mieti, miltä tämä paikka näyttää livenä. (Ryhmä X suosittelee matkanjärjestäjää Real Journeys)

Torstaina Captain Savage suuntasi rinteeseen muiden jäädessä koisaamaan. Alppikausi aukesi auringonpaisteessa keväthangilla. Kyllä mielenrauhan saa muualtakin kuin kirkosta. Coronet Peak oli ihan OK, mutta HeliSki on Uuden-Seelannin juttu. Sadoille koskemattomille laskupaikoille pääsee helposti helikopterilla (hinta n. 8 nousua alle 500€).

Karavaanarielämä yllätti koko porukan. Karavaanarointi oli itseasiassa jopa mukavaa. Viimeisen ajopäivän 700 kilometrin kaahaus tuntui jo yhtä luonnolliselta kuin paksusuolen toiminta kahvikupin jälkeen. Suosittelemme kaikille kokemusta, mutta vain ja ainoastaan Uuden-Seelannin sanoinkuvaamattomalla eteläsaarella.

Desert Storm Australia

Aasian kuuman ja kostean ilmaston jälkeen oli todellinen helpotus päästä ilmastoon, jossa ei ole jatkuva hiki. Keväinen Sydney aukesi aurinkoisena, kun kaksi yölennolta pöllähtänyttä matkailijaa saapui lukuisten maahantulotarkastusten jälkeen lentokentän pihalle. Siitä alkoi Australia Adventures Part 1.

Lasse ja Martta (hienot Sydneyssä asuvat ystävät) asuvat Kings Crossin kaupunginosassa, joka on aivan keskustan tuntumassa (oopperatalolle 20 min. kävelymatka). Alue on reppureissaajien suuressa suosiossa (paljon hostelleja, ja punaisten lyhtyjen katu). Asetuimme Eva's Pack Packers nimiseen hostelliin, joka on hiukan kalliimpi (2hh/45€ ilman omaa WC:tä, kattoterassi kaasugrillein) mutta todettu rauhalliseksi ja toimivaksi. Alueella on myös edullisempia asuinpaikkoja, joten ei muuta kun tutkimaan jos suuntana on Kings Cross.

Ensimmäinen iltapäivä meni päiväunien parissa ja alkuillasta tapasimme kauas kadonnet ystäväsemme. Ilta oli kerrassaan loistava paikallisten viinien ja oluiden parissa ja kruununa kulinaristiselle elämykselle oli läheisen kalaravintolan illallinen. Paikallinen ruoka on loistavaa ravintolasta ja hintatasosta riippumatta. Mahtava härän pihvi Kings Crossin Bourbon-ravintolassa lisukkeineen 6 € ja vastaavia tapauksia on maa pullollaan. Pääosin ravintolahinnat on noin 40-60% Suomen hintatasosta, mutta täälläpä ei tunneta paskaa palvelua tai laadutonta ateriaa.

Ensimmäisenä ehjänä päivänä matkamme suuntautui Botanic Gardenin (suuri ja hieno puistoalue keskustan ja meren tuntumassa, joka pullistelee paikallisista jumppaajista ja lenkkeilijöistä. Sydney on täynnä urheiluhulluja!) läpi superhienolle oopperatalolle ja Harbour Bridgelle. Kierros oopperatalolla oli hintansa arvoinen (20€/nuppi) ja nyt tiedän, että Eero Saarinen valitsi tanskalaisen Jörn Admundsenin suunnitelman toteutettavaksi 1955. Ilta sujui keskustan eri paikoissa paikallisoppaiden seurassa paikallisia tuotteita maistellen.

Hiekkamyrsky! Maailmankin mediat saavuttanut punainen hiekkamyrsky muutti seuraavan rantapäivän utuiseksi päiväksi kaupungilla. Mahtava juttu kun maailma kuivuu, ja kukaan ei tiedä miksi... Hiekkamyrskyjä ei Sydneyssä muuten usein nähdä, joten meillä kävi tavallaan tsäkä. Monet ikänsä kaupungissa asuneet sanoivat, etteivät ole koskaan nähneet vastaavaa. Ilta huipentui Evasin katolla vietettyihin grillikemuihin, joissa nautittiin muun muassa Skipyä, eli kengurua. Herkkua.

Kolmas Australia-päivä oli perinteistäkin perinteisempi päivä. Bussilla Bronte Beachille ja siitä kävelyä rantaa pitkin kohti Bondi Beachia. Mahtava ranta-alue on surffari- ja minibikinipainotteista, joten miksikäs siellä ei ihminen viihtyisi.

Torstai-iltana oli Martan ja Lassen lomanaloittajaiset ja perjantaiaamuna oli kaikkien määrä suunnata kohti Uutta-Seelantia ja Chrischurchia. Kohtalo astui kuitenkin peliin tässä vaiheessa, kun Lassen passia ei löydetty, mittavistakaan etsinnöistä huolimatta. No onneksi suomalaiset upseerit toimeliaisuudellaan saivat asiat siihen pisteeseen, että Lasse pääsi vielä saman päivän iltalennolle uudella passillaan. Tai niin ainakin luultiin...

Hong Kong Ping Pong Ding Dong

Kaupunki, jossa tuntuu olevan kaikkea ja vaikka kuinka paljon, mutta lopulta kaikkea on vain paljon. Siis hieno ja todella toimiva suurkaupunki, joka saattaa tuntua väsyneillä jaloilla liikkeellä olevalle matkalaiselle välillä liiankin suurelta.

Koneen laskeuduttua ja passin usean näyttämisen jälkeen matkaaja on todellakin Hong Kongissa. Ensimmäisenä tekona kannattaa marssia junalipputiskille ja ostaa junaan/bussiin (MTR) Octopussy-kortti. Kortille ladataan rahaa ja vilautetaan juna-aseman porteilla mentäessä ja poistuttaessa, ja näin matkat maksetaan helposti ilman sähläystä. Octopussy-kortin alkusaldo on 10 euroa. Sillä matkusti näppärästi neljä päivää ympäri kaupunkia. Taksi lentoasemalta keskustaan maksaa noin 30 euroa, joten junalla säästää helposti pitkän pennin. Supersäästövinkki: Lentokentältä kannattaa mennä S1-bussilla Tung Chuckiin ja jatkaa sieltä keskustaan MTR:llä.

Hong Kongissa asuimme Panda-hotellissa (siis hotellin nimi on Panda) ja nautimme taas vaihteeksi luksuksemmasta majoituksesta (HRS.com:in kautta 39€/yö). Päivä oli mukava aloittaa aamiaisella, ja sen jälkeen suunnata hotellin kuntosalille, ja allasosastolle ottamaan hetkeksi aurinkoa. Kun saunan jälkeinen olotila oli stabiloitunut, niin matka junalla eri puolelle kaupunkia oli helppo aloittaa läheiseltä juna-asemalta.

Maininnan arvoisia paikkoja/elämyksiä:

• Yömarkkinat Mon Kokin aseman lähellä. Eli oikeasti huippulöytöjä halvalla (aitoustodistuksia merkkituotteista ei ehkä aina pyydettäessäkään saa).
  




• The Ultimate Light and Sound Show. Star Ferryssä Kowloonin kärjessä on joka ilta 20.00 ihan kohtalaisen massiivinen Armi ja Danny Show, eli valoshow pilvenpiirtäjämittakaavassa.
  




• CityGate Outlet. Noin 70 eri outlettiä Tung Chuckin MTR-asemalla (siis sama asema, jolta pääsee lentokentäle S1-bussilla). Todella hyvää vastinetta vähille rahoille.
  




• Kowloon Park. Suuri puisto keskellä ydinkaupunkia, jossa on mm. suuri ulkouima-allasalue, flamingoja ja muuta mukavaa.
  




• Keskustan (Kowloon ja Hong Kong) kadut. Jos haluat ihmetellä ihmisvilinää, Rolex-kauppiaita ja kuumaa ostoshelvettiä niin ei muuta kun keskustan kaduille tallaamaan (huonoilla kengillä kokemuksesta saa tuplasti enemmän irti).




• 
  Paikallinen kiinalainen ruoka. Liha, jossa ei ole mitään syötävää ja lisukkeet, joita ei ole on keittiöisen erikoisuus, ainakin turisteille. Paahdettu kyyhky oli tosin melko hyvää.

Kaiken kaikkiaan mukavasta kaupunkikokemuksesta on hyvä lennähtää Austraaliaan, jossa Lasse (A.K.A. Risteilyisäntä) ja Martta jo odottavatkin kauhusta jäykkinä ja vesi kielellä. Johannan Hong Kongissa kärsimä perusturistimahatautikin (ilman ylenantia) alkaa olla jo voiton puolella...

- Captain and One Woman Crew

Kuvat tulee hetken päästä.

Tioman A.K.A ZehnMann

Matka Melakasta Tiomanille alkoi 10. syyskuuta ja arvioitu matka-aika oli alunperin noin kahdeksan tuntia. No, aamubussi oli peruttu, joten jouduimme ottamaan myöhemmän bussin. Vaikka kuljettaja ajoi kuin Ari Vatanen sokeana ja kolmen promillen humalassa, niin olimme silti myöhässä aikataulusta, kun saavuimme länsirannikon kaupunkiin nimeltä Mersing. Taas suuri kiitos Ramadanille, sillä myös viimeinen lautta, johon olisimme kerenneet, oli peruttu. Ei muuta kun hotellia kohti ja seuraavana aamuna uusi yritys kohti Tiomania. Mersing oli kuitenkin yllättävä poikkeus mahtavan pitserian ansiosta (iso pitsa 2,5€, ja täällä niiiiiiin harvinainen oliiviöljyllä valeltu TOMAATIMOZARELLASALAATTI 2€).

Yhdennentoista päivän aamuna olimme jo ennen kukon laulua satamassa odottamassa lauttaa, mutta kun taas jostain taikaiskusta aamulautat oli peruttu ja odottelumme satamassa venyi neljään tuntiin. Lopulta kuitenkin voittajafiilis sai vallan kun huomasimme, että yhteysvene jossa olimme, lähti liikkeellä (lauttamatka edestakaisin 12 €). Siitä sitten vaan ABC Beachille ja kohti Nazri's Place nimistä resorttia, ja nautinto verovapaan saaren auringosta saattoi alkaa (todella toimiva Chalet 12 €/yö mittavan aamaisbuffeen kanssa, 3 olutta onnentunneilla 2€).

Fortunately we met in Melakas bus station a German guy called Markus. From there we started travelling together and it lasted four days. It was extremely nice to spend time and solve problems while travelling with sympathic and intelligent man like Markus. Specially we will remember the moments on the beach waiting for sun to set, having a relaxed feeling and conversations and of course using the anvantage of taxfree island offers. Thanks Markus! We'll keep in touch.

Ensimmäinen päivä Tiomanilla meni oleiluun ja paikan tutkimiseen. Toinen pävä samoissa merkeissä. Kolmantena päivänä olikin sitten taas ohjelmaa kerrakseen sukellusretken (kaksi sukellusta Coral Islandin ympäristössä) ja asuinpaikan muutos luksusta tihkuvaan Berjaya Resortiin (Adoga.com:sta mökki aamiaisella 43€). Saarella olevan Berjayan palveluihin kuuluvat muunmuassa oma golfkenttä, pari allasosastoa, useita ravintoloita ja muuta, jotka kuukauden kohtuullisen askeettisten olojen jälkeen herättävät lähinnä hämmästystä ennemmin kuin riemun kiljahduksia. Kuitenkin huippupaikka ja 14. päivän iltapäiväsukelluksella näimme vihdoin ja viimein kaksi kilpikonnaa popsimassa korallia. (Jeeeeeeeeeeeee!! Johannan huom.) Muutenkin sukellukset Tiomanilla olivat aikamoista herkkua. Pelkät korallit olivat jo niin kauniita, että sukellus olisi kannattanut yksin niidenkin takia. Onneksi vedestä löytyi kuitenkin myös paljon elämää: tursaista aina isoihin (ja yhteen ihan pikkupikkupikku) mureenoihin. Valitettavasti haita ei Tiomaniln vesistä bongattu. Parempi tsäkä Australiassa?

Mahdollisuuksien Melakassa

Bussit toimivat Malesiassa loistavasti. Palvelu on hyvää, bussiliput pilkkahintaisia, autot hyvätasoisia. Useimmiten bussit ovat vieläpä perillä etuajassa. Näin ollen pääsimme Mellakkaan perille jo aamu viideltä - kieli solmussa ja osa silmistä vielä ummessa. Onneksi hotellin setä päästi meidät etuajassa huoneeseemme, ja unet jatkuivat vielä muutaman tunnin Hotel Grand Continentalin pehmeissä sängyissä (***-hotelli, 29 euroa/yö, runsas aamiainen ja muutenkin mukava palvelu. Päivän englanninkielinen lehti sujautetaan huoneeseen aamulla oven alta!)

Melakakassa voi tehdä mitä vain. Parasta kaupungissa on kuitenkin todella idyllinen ja aito (turismi ei ole lonkeroillaan turmellut kaupunkia) vanha kaupunki, jonka lähettyvillä ostoshiirille on tarjolla yksi Malesian suurimmista ostoskeskuksista (myös Outlet-kauppoja ja jopa aikuisviihdealan liike). Arkisin monet vanhan kaupungin liikket ja ravntolat sulkevat luukkunsa kuitenkin jo kuuden jälkeen, jolloin paikan tunnelma käytännössä kuolee. Jos vanhan kaupungin kaduille kuitenkin ehtii tätä ennen, löytää pikkuputiikeista vaatteita ja paikallista taidetta pilkkahintaan. Antiikkiliikkeitäkin Melakassa on joka kulmalla, mutta niiden hinnoissa ei ole mitään pilkkaamista.

Kakkosaamuna veimme pyykit pesulaan (2,2 € 6kg:n säkki) ja ei muuta kuin kohti Mellakan eläintarhaa. Noin 12 kilometrin päässä keskustasta sijaitsevaan zoohon (pääsymaksu 1,5e) ja takaisin pääsi kätevästi paikallisbussilla (80 senttiä per naama). Etukäteen eläintarhaa oli kehuttu Malesian parhaaksi,eikä tätä ole syytä epäillä. Suomalaisittain epäilyttävän matalien aitojen takaa löytyivät kaikki eläimet leijonista ja susista kirahveihin, apinoihin, alligaattoreihin ja valkoisiin jättisarvikuonoihin. Ylimääräisiä sydämentykytyksiä tarhassa tarjosi se, että osaan häkeistä (muun muassa iguaanien, papukaijojen ja apinoiden) pääsi kävelemään sisään. Läheltä kävikin, ettei ylhäällä puussa roikkunut apina osunut ripulipommillaan suoraan meikäläisten päähän.

Ai niin, ruoka Melakassa on jotain aivan käsittämätöntä. Voit dipata mitä vain satay-kastikkeessa puoli-ilmaiseksi, syödä kahdella eurolla mahan täyteen sushia ja kaikkea maan ja taivaanväliltä puoli-ilmaiseksi mahtavalla mäkuelämyksellä höystettynä.

-Duo Savolaiset

P.S. Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, että Malesiasta ei saa alkoholia uskonnollisista syistä, niin kaikille tiedoksi että kyllä sitä saa. Kukaan ei ole jäänyt ilman, eikä tule jäämään.

Pentti Perhenttian

Saarikiertueen tällä erää viimeinen saari on nimeltään Perhentian. Taksilla Kuala Terengganusta Kuala Besutiin (20 €/4 hlö) ja siitä pikaveneellä saarelle alle puolessa tunnissa. Majapaikka olikin ennalta varattu Watercolours pienemmällä saarella ja erittäin toimiva paikka (12 €/bungalovi/yö). Paritaloasuminen Haju&Ståhlin kanssa sujuu mallikkaasti, nälkä on kuitenkin yhteinen vihollisemme joka silloin tällöin yllättää.

Resorttimme yhteydessä on oma sukelluskoulu, jossa on pieniä ryhmiä, todella hyvä palvelu ja muutenkin erinomainen paikka. Sukellustahtimme on ollut sukellus per päivä. Suosittelen todella paikkaa, jos haluaa edulliseen hintaan itselleen todella tasokasta toimintaa. Viimeinen sukellus tehtiin kimmon kanssa 92 metrisen sokerilaivan uumeniin. Sanat eivät riitä kuvaamaan taaskaan kokemusta hylyn sisällä ja ympärillä, jossa oli leijona- ja skorpionikaloja, bambuhaita, barracudia ja vaikka mitä muita.

Jostain syystä italialaiset ovat löytäneet tiensä myös tänne. Ikävänä lieveilmiönä on mukana tullut myös perinteiset miesuimahousut, elikkäs speedot. Toivottamasti jollain lailla lähitulevaisuudessa voidaa kieltää speedojen käyttö rannalla, sillä onhan onhan naisten topless-kulttuurikin kriminalisoitu.

Kun sunnuntai saapuu, niin tiemme mainioiden matkakumppaniemme kanssa eroaa. Kimmo ja Heidi lähtevät Balille ja The Savolaiset Duo suuntaa yöbussilla Melakaan/Malaccaan. Mutta olipas mahtavaa matkaseuraa, suuret kiitokset näin ollen aivan käsittämättömän loistaville ihmisille!

Pulau Perhentian, saaripisteet 9.

- Savage -

The Land of the Lost

Jos etsit pintaliitoyöelämää, tasokkaita ravintoloita tai hotelleja, niin älä mene Pulau Kapasille. Neljän kilometrin päässä Malesian itärannikosta on saari, jota ei nykyään enää pitäisi olla. Rauhallinen paikka, jossa on edullisia/idyllisiä bungaloveja muutamassa eri resortissa. Saarelle pääsee pikkurahalla Kuala Terengganusta (taksi Marang Jettyyn ja siitä pikaveneellä saarelle).

Kolme yötä meni kuin siivillä todella lungissa Kapas Beach Resortissa (KBC). Mökki oli askeettinen (12 €/yö), mutta sanoinkuvaamaton tunnelma (everything's different on island) teki paikasta todellisen helmen. Pääasiassa aika kului uidessa, snorklatessa, rannalla maatessa, riippukeinussa maatessa, itsenäisyyspäivää juhliessa, syödessä ja juodessa ja ihan vain ollessa paikallaan.

Aktiivilomailua edusti etapilla tehty ensimmäinen sukellus (minä ja Kimmo; 18 €/naamari), joka oli lähinnä taitojen palauttelua, sillä riutalla ei näkynyt muuta kuin rausku ja jotain muita erikoisempia kaloja. Sen sijaan kovin etappi tähän asti oli aluksi kevyksi luultu viidakkokävely. Retkikuntaamme kuuluivat kokeneet viidakkoseikkailijat Mikko&Johanna, Kimmo ja Thomas Norjasta. Menomatka saaren halki kesti n. 50 minuuttia öisten sateiden liukastamilla mutaisilla poluilla. Lähes puolet matkasta oli niin jyrkkää nousua tai laskua, että liikkumien oli mahdollista vain polkujen varressa olevien köysien avulla. Lisäksi törmasimme matkalla pariin kämmenen kokoiseen hämähäkkiin ja näimme muutaman täysikasvuisen monitoriliskon (n. 1,5 metrisiä). Kaikki meni todella rankan reissun osalta loistavasti, paitsi Johannan housut repesivät erittäin pahasti.

Välipäivä Kuala Terengganussa pyykkiä pesten ja syöden länkkäriruokaa, jotta taas jaksaa nauttia paikallisista antimista. Hienon (** ja 20€ yö/huone) hotellimme 6. kerroksessa hyppi käytävällä rupikonna, mutta kai se on ihan normaalia muslimivaltaisissa kaupungeissa. Todellisessa muslimikaupungissa, sillä pimeän tultua joku seonnut setä lukee tornissa koraania kanesta kanteen.

Mene ja tiedä. 1. syyskuuta pitäsi olla paikassa nimelta Perhentian, niin se vain menee.

Pulau Kapas, saaripisteet 10-
- Savage -

P.S. Kuvat tulevat tuonnempana

Pulau Redang ja Redangkalong Resort

Bussi saapui huonosti nukutun yön jälkeen itärannikon Kuala Terengganuun ja tutka oli todella jumissa. Mutta kuinka ollakkaan, Redanggilaisen resortin kauppamies iski meihin kiinni ja hetkeä myöhemmin olimmekin jo matkalla pikaveneellä kohti täydellistä paikkaa. 66 €/yö/2 hlö täysihoidolla todella toimivassa ja sopivan pienessä bungalowikylässä kuulostaa mahtavalta, mutta ehkä kuvat saavat sen tuntumaan vieläkin uskomattomammalta.

Valitettavasti oman sukelluskoulumme (resortin sydän, kaikki rakentunut sukelluskulttuurin ympärille) sukellukset olivat ylibuukattuja, joten olisimme joutuneet käymään muualla sukeltamassa. Tosin emme vielä jaksaneet vaivautua sukeltamaan, Kimmolla oli nimittäin korvatulehdusen poikanen. Lisäksi omatoiminen kajakointi tyhjille valkoisille hiekkarannoille ja siellä korallien seassa snorkkelointi luovat täydellisen yhdistelmän, loman. Redangin Marine Parkissa törmäsimme myös reilun metrin mittaisen haihin, mutta se pakeni meren syvyyksiin.

Joskus voi sanoa kliseen, yksi kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa:

Huomenna rinkat selkään ja kohti uusia seikkailuja. Jostain syystä taidamme päätyä taas jollekin trooppiselle saarelle....

Snorkkeliterveisin:
-Savage-

Ja juna kulkee taas...

Penang jää taakse ja matka yöbussilla (13 euroa) kohti itärannikkoa alkoi (Kuala Terengganuun). Hääpäivä meni rattoisasti George Townin pikkukasuilla kahvia ja paikallisia ruokia maistellen. Illan kruunasi kala-aterian (mm. kaloina Red Snapper ja rausku) jälkeinen drinkkihetki Revolving Restaurantissa (23. kerroksen pyörivä hotellin ravintola).

Sateesta huolimatta Penangista jäi todella positiivinen kuva Ruoka oli halpaa kuin saippua ja todella monipuolista ja makujen ilotulitusta. Toisaalta 3 päivää riittää kaupungissa oikein hyvin.

Sateiden saapuessa päätimme jättää läntisen rannikon. Neljän hengen (minä, Johanna ja heidikimmo.blogspot.com) kollektiivinen päätös oli suunnata itärannikolle ja lukuisille siellä oleville saarille (Pulaut Kapas, Redang yms.). Toisaalta suunnitelma on vielä hyvin avoin, sillä nyt bussissa ollessamme ei vielä seuraavasta etapista ole harmainta aavistustakaan.

Maailman ääristä

Captain Savage and the famous Crew

Penang Pulaus

Penangin pikkukylä

Viimeiset kaulalumpurin huvit (Aquacenter akvaario ja Mall-seikkailuja) ja suomeen lähtevien oppaiden hyvästely. Aamulla silmät auki kuudelta ja Pudu Rayasta bussilla Penangiin. Penangissa ei asu kuin 2,8 miljoonaa ihmistä, siis 10% Malesian väestöstä. Taksikuski intialaisena manaili muslimien toimia ja se kertookin paljon alueen vastakkainasettelusta. Vastakkainasettelu juontaa kullemma juurensa kaukaa 1400-luvulta jolloin Intialaiset liittoutuivat Muslimien kanssa ja näin Thaimaan suorittama invaasioyritys saatiin estettyä.

Georg Town on kuitenkin ainutlaatuinen idylli, jonka myös UNESCO on suojelupäätöksellään huomioinut. Vanhat ja raunioituneet Brittien siirtomaarakennukset ja hautausmaat ovat ainutlaatuisia ja todella vaikuttavia, siihen on kenenkään turha sanoa vastaan yhtään mitään.

15 euron hotelli Heritage 1926 on siirtomaaherrojen entinen lomaparakki ja nyt ihan mukiinmenevä motelli uima-altaineen ja 12” teeveeruutuineen. Matkat on totutusti helpompi taittaa teksilla kuin jalan yli 30 asteen helteessä.

Liityimme jo suureksi kasvaneeseen joukkoon, jotka ovat viihdyttäneet maailmanmatkaajia Havua ja Ståhlia. Ilta sujui rattoisasti ruokatorilla ja moni tiikeri poistui pöydästä ketarat kohti taivasta. Salmiakkihuuruissa ilta jatkui yli kahteen ja sen jälkeen oli edessä herääminen sateiseen Malesiaan. Todella sateiseen.

Kuala kädessä

Siirtyminen Suomesta malesiaan oli kerassaan onnistunut suoritus. Tosin aikaa ja henkistä terveyttä siihen kului tovi jos toinenkin. Perille pästyämme vaihdoimme questhousemme pöydän ääressä kuulumiset ja siitä suuntana oli ravintola TGI Fridays straight from america. Iltadrinkit kannattaa ehdottomasti käydä ottamassa Skybarissa hotelli Tradersin:n kerroksessa 33, on nimittäin kylän parhaimmat drinkit ja näkymät tornien suuntaan. Muuten kaupunki on sekava kuin Hamina konsanaan ja epäilen, että Lord of the rings on kuvattu täällä: Kaksi tornia ja miljoonittain hobitteja.


Isäntiemme Jonin, Kimmon ja Tomin kootut vinkit ja opit Lumpuriin:
- Mene taksiin ja kerro osoite vasta kun olette lähteneet liikkeelle. Näin hinta on halvempi ja vältyt tinkaamiselta (Keskustan alueella parilla eurolla pääsee mihin vain)
- Don't mess around with the locals
-pääset helpommalla
- Halvallakin voi syödä todella hyvin
- Ole ystävällinen paikallisille, sillä saa monia uusia ovia auki
- China Townin markkinat: ”Anttilan laatu, Stockmannin hinnat”
-Mutta hyviä löytöjä motolla: ”Hinnassa on ainakin puolet ilmaa”


Johanna voitti koko porukan (mukaan lukie C.J. Straight fronm America) keilailussa ja edellisen keilauskerran jäljiltä koko 50 radan keilapaikasta oli olut loppu. Onneksi ratamestarimme toimitti meille janojuomaa naapurikaupasta.

Kimmo ja Heidi on paikallistettu Penangille, jossa on seuraava etappi (eta 22.08 11.30). Kysymys kuuluukin: Saako Suomi kolmoisvoiton keihäässä ja näemmekö sen? Miten pääsemme Penangiin? Muistanko että 23. päivä on hääpäivämme? Muistanko 24. päivä, että oli hääpäivämme?


Jäällä tälleen
Captain Savage

Hong Kong a.k.a Honkkari

Matkan alku on sujunut kuin James Cookin veneen veisto, hitaasti mutta varmasti ja tietäen, että suuntana on maapallon toinen äärilaita.

Helsingistä Pariisiin lentäneessä koneessa tunsimme itsemme melko pieniksi, vaikka emme keskimäärin sitä suinkaan ole. Koneessa oli Ranskan korismaajoukkue, joka poti jotain, tappiota tai crapulaa. Pariisiin päästyämme totesimme, että sieltä pitäisi päästä pois ja nopeasti, sillä akateemisesti koulutetun palkansaajan varat eivät juurikaan sovellu lomailuun euroopassa (patonki ja olut ei alle kympillä irtoa).

Cathay pacific on maineensa veroinen lentoyhtiö. Tilavat olosuhteet, ruoan valinta menuusta (myös alkudrinkki pitää valita lukuisista vaihtoehdoista) ja leffat oman aikataulun mukaan uneen tuudittajina.

Koneet Airasian ruumaan ja nyt suunta Lounge (Kiitos Diners Clubille). Siintä luikaus ja siirtyminen on takana, matka voi alkaa.

Pack Packs Packed

Eli rinkat on pakattu ja lähtö lähenee. Toivottavasti salmiakin salakunljettaminen ei ole rikos, sillä sitä on laukuissa useampi kilo. Muuten pakkaus on ollut kivuton suoritus ja näyttää omalta osaltani siltä, että ruumaan menevä rinkka on kevympi kuin reppu.

Yli huomenna olisi tarkoitus tavata Mister J. H. Arjula Kuala Lumpurissa ja siitä se matka sitten alkaakin...

Aamukampa harvenee

Nyt on tultu pisteeseen, jolloin valmistelut on valmisteltu ja ihmetellään sitä, että kuinka pitkä voikaan olla odottavan aika. Valmistelut ovat siis aiheuttaneet seuraavan tilan:

• Aikaisemmassa kirjoituksessa mainitut lennot köyhdyttivät matkaajaa n. 1600 €


• Elämisen rahoitus on todettu realistiseksi reissun päällä (n. 32 €/d/:))


• Majoituksia on varattu sopivasti. Eli ei paniikkia, mutta vapaudentunteestakaan ei ole tingitty


• Asuntoauto on varattu viikoksi Uuteen Seelantiin (470 € kaikilla mausteilla)


• Kaikki pienet rasittavat temput tehty (suoraveloitukset, sitoumusten keskeytykset, matkavakuutuseten pidennykset, lääkkeet...)


• Joni ei kerennyt karata Kuala Lumpurista ennen aikojaan


• Työnantaja pitää lomaintoa yllä paikallaan polkevilla marionetti YT-neuvotteluilla


• Kamera vaihdettu uuteen, 400D --> 50D


• Tiedustelijat Rask&Helminen ovat tutkineet Tiomanin alkoholitarjonnan ja todenneet sen kohtuulliseksi

40 päivää lähtöön

Kaikki on vieläkin valmiimpää kuin viime kerralla. Muutama majoitus on hankittu lisää (Hong Kong, Hotel Panda; Sydney, Eva's Packpackers (Lassen kehuma)) ja optiot on varattu Tiomanille ja Taman Negaran luonnonpuistoon. Joitain arkiaskareita on vielä hoidettava ennen lähtöä (lääkkeet jne...), mutta ei mitään sen suurempia.


Nopea tarina matkasuunnitelmasta:

Kun takana on 24h lentämistä niin olemme Kuala Lumpurissa. Tapaamme Jonin (Johannan Veljen), jonka luona yövymme (ja ehkä lähtee mukaan alkureissuun) pari yötä ja sitten alkaa paikallinen maiseman vaihto. Pyörimme Malesiassa säiden ja tunteiden eteenpäin viemänä. Todennäköisesti törmäämme sattuman saattelemina Kimmoon ja Heidiin (linkki heidän RTW-blogiin oikealla) jossain, missä vähiten osaisi odottaa.

Malesian jälkeen on 5 päivää Hong Kongissa. King Kongin perustamassa kaupungissa riittää varmasti aiheita ajan tuhlaukseen.

Kun taas lennetään 12 tuntia, päädytään kylään nimeltä Syndey. Siellä asuu ihmiset nimeltä Lasse ja Martta. Heidän kanssa olisi tarkoitus käydä kiertämässä Mordorin riivama Hobittimaa. Lasse on matkanjärjestäjäna muuten vertaansa vailla oleva yksilö. Ja eiköhän sitä Australiassakin saa ajan kulumaan, luulisin ainakin niin.

Matkavalmistelut

Reissuja on tehty ja yksikään lähteminen ei ole jäänyt kaivelemaan. Kun reissuvarvasta rupesi taas kutittamaan, niin ei ollut muuta mahdollisuutta kuin virittää uusi matka tulille. "Screw it yourself"-matkat, eipä tarvitse kuin itseään kiitellä, ja vaimoa siinä sivussa.

Lennot:

Lentojen aikataulut:

Pääasialliset matkakohteet maassaoloaikoina ja alustavia reittivalintoja:

Malesia:

Uusi Zedlandia:Australia:

Tähän mennessä on hommattu lennot, viisumit, muutama majoituspaikka (esim. Perhentianin saarelta Water Colours Resortista 1.-5.9) sekä lomaa työnanajilta. Siis "Savolaiset World Tour 1986" on hanskassa!