The Land of the Lost

Jos etsit pintaliitoyöelämää, tasokkaita ravintoloita tai hotelleja, niin älä mene Pulau Kapasille. Neljän kilometrin päässä Malesian itärannikosta on saari, jota ei nykyään enää pitäisi olla. Rauhallinen paikka, jossa on edullisia/idyllisiä bungaloveja muutamassa eri resortissa. Saarelle pääsee pikkurahalla Kuala Terengganusta (taksi Marang Jettyyn ja siitä pikaveneellä saarelle).

Kolme yötä meni kuin siivillä todella lungissa Kapas Beach Resortissa (KBC). Mökki oli askeettinen (12 €/yö), mutta sanoinkuvaamaton tunnelma (everything's different on island) teki paikasta todellisen helmen. Pääasiassa aika kului uidessa, snorklatessa, rannalla maatessa, riippukeinussa maatessa, itsenäisyyspäivää juhliessa, syödessä ja juodessa ja ihan vain ollessa paikallaan.

Aktiivilomailua edusti etapilla tehty ensimmäinen sukellus (minä ja Kimmo; 18 €/naamari), joka oli lähinnä taitojen palauttelua, sillä riutalla ei näkynyt muuta kuin rausku ja jotain muita erikoisempia kaloja. Sen sijaan kovin etappi tähän asti oli aluksi kevyksi luultu viidakkokävely. Retkikuntaamme kuuluivat kokeneet viidakkoseikkailijat Mikko&Johanna, Kimmo ja Thomas Norjasta. Menomatka saaren halki kesti n. 50 minuuttia öisten sateiden liukastamilla mutaisilla poluilla. Lähes puolet matkasta oli niin jyrkkää nousua tai laskua, että liikkumien oli mahdollista vain polkujen varressa olevien köysien avulla. Lisäksi törmasimme matkalla pariin kämmenen kokoiseen hämähäkkiin ja näimme muutaman täysikasvuisen monitoriliskon (n. 1,5 metrisiä). Kaikki meni todella rankan reissun osalta loistavasti, paitsi Johannan housut repesivät erittäin pahasti.

Välipäivä Kuala Terengganussa pyykkiä pesten ja syöden länkkäriruokaa, jotta taas jaksaa nauttia paikallisista antimista. Hienon (** ja 20€ yö/huone) hotellimme 6. kerroksessa hyppi käytävällä rupikonna, mutta kai se on ihan normaalia muslimivaltaisissa kaupungeissa. Todellisessa muslimikaupungissa, sillä pimeän tultua joku seonnut setä lukee tornissa koraania kanesta kanteen.

Mene ja tiedä. 1. syyskuuta pitäsi olla paikassa nimelta Perhentian, niin se vain menee.

Pulau Kapas, saaripisteet 10-
- Savage -

P.S. Kuvat tulevat tuonnempana

Pulau Redang ja Redangkalong Resort

Bussi saapui huonosti nukutun yön jälkeen itärannikon Kuala Terengganuun ja tutka oli todella jumissa. Mutta kuinka ollakkaan, Redanggilaisen resortin kauppamies iski meihin kiinni ja hetkeä myöhemmin olimmekin jo matkalla pikaveneellä kohti täydellistä paikkaa. 66 €/yö/2 hlö täysihoidolla todella toimivassa ja sopivan pienessä bungalowikylässä kuulostaa mahtavalta, mutta ehkä kuvat saavat sen tuntumaan vieläkin uskomattomammalta.

Valitettavasti oman sukelluskoulumme (resortin sydän, kaikki rakentunut sukelluskulttuurin ympärille) sukellukset olivat ylibuukattuja, joten olisimme joutuneet käymään muualla sukeltamassa. Tosin emme vielä jaksaneet vaivautua sukeltamaan, Kimmolla oli nimittäin korvatulehdusen poikanen. Lisäksi omatoiminen kajakointi tyhjille valkoisille hiekkarannoille ja siellä korallien seassa snorkkelointi luovat täydellisen yhdistelmän, loman. Redangin Marine Parkissa törmäsimme myös reilun metrin mittaisen haihin, mutta se pakeni meren syvyyksiin.

Joskus voi sanoa kliseen, yksi kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa:

Huomenna rinkat selkään ja kohti uusia seikkailuja. Jostain syystä taidamme päätyä taas jollekin trooppiselle saarelle....

Snorkkeliterveisin:
-Savage-

Ja juna kulkee taas...

Penang jää taakse ja matka yöbussilla (13 euroa) kohti itärannikkoa alkoi (Kuala Terengganuun). Hääpäivä meni rattoisasti George Townin pikkukasuilla kahvia ja paikallisia ruokia maistellen. Illan kruunasi kala-aterian (mm. kaloina Red Snapper ja rausku) jälkeinen drinkkihetki Revolving Restaurantissa (23. kerroksen pyörivä hotellin ravintola).

Sateesta huolimatta Penangista jäi todella positiivinen kuva Ruoka oli halpaa kuin saippua ja todella monipuolista ja makujen ilotulitusta. Toisaalta 3 päivää riittää kaupungissa oikein hyvin.

Sateiden saapuessa päätimme jättää läntisen rannikon. Neljän hengen (minä, Johanna ja heidikimmo.blogspot.com) kollektiivinen päätös oli suunnata itärannikolle ja lukuisille siellä oleville saarille (Pulaut Kapas, Redang yms.). Toisaalta suunnitelma on vielä hyvin avoin, sillä nyt bussissa ollessamme ei vielä seuraavasta etapista ole harmainta aavistustakaan.

Maailman ääristä

Captain Savage and the famous Crew

Penang Pulaus

Penangin pikkukylä

Viimeiset kaulalumpurin huvit (Aquacenter akvaario ja Mall-seikkailuja) ja suomeen lähtevien oppaiden hyvästely. Aamulla silmät auki kuudelta ja Pudu Rayasta bussilla Penangiin. Penangissa ei asu kuin 2,8 miljoonaa ihmistä, siis 10% Malesian väestöstä. Taksikuski intialaisena manaili muslimien toimia ja se kertookin paljon alueen vastakkainasettelusta. Vastakkainasettelu juontaa kullemma juurensa kaukaa 1400-luvulta jolloin Intialaiset liittoutuivat Muslimien kanssa ja näin Thaimaan suorittama invaasioyritys saatiin estettyä.

Georg Town on kuitenkin ainutlaatuinen idylli, jonka myös UNESCO on suojelupäätöksellään huomioinut. Vanhat ja raunioituneet Brittien siirtomaarakennukset ja hautausmaat ovat ainutlaatuisia ja todella vaikuttavia, siihen on kenenkään turha sanoa vastaan yhtään mitään.

15 euron hotelli Heritage 1926 on siirtomaaherrojen entinen lomaparakki ja nyt ihan mukiinmenevä motelli uima-altaineen ja 12” teeveeruutuineen. Matkat on totutusti helpompi taittaa teksilla kuin jalan yli 30 asteen helteessä.

Liityimme jo suureksi kasvaneeseen joukkoon, jotka ovat viihdyttäneet maailmanmatkaajia Havua ja Ståhlia. Ilta sujui rattoisasti ruokatorilla ja moni tiikeri poistui pöydästä ketarat kohti taivasta. Salmiakkihuuruissa ilta jatkui yli kahteen ja sen jälkeen oli edessä herääminen sateiseen Malesiaan. Todella sateiseen.

Kuala kädessä

Siirtyminen Suomesta malesiaan oli kerassaan onnistunut suoritus. Tosin aikaa ja henkistä terveyttä siihen kului tovi jos toinenkin. Perille pästyämme vaihdoimme questhousemme pöydän ääressä kuulumiset ja siitä suuntana oli ravintola TGI Fridays straight from america. Iltadrinkit kannattaa ehdottomasti käydä ottamassa Skybarissa hotelli Tradersin:n kerroksessa 33, on nimittäin kylän parhaimmat drinkit ja näkymät tornien suuntaan. Muuten kaupunki on sekava kuin Hamina konsanaan ja epäilen, että Lord of the rings on kuvattu täällä: Kaksi tornia ja miljoonittain hobitteja.


Isäntiemme Jonin, Kimmon ja Tomin kootut vinkit ja opit Lumpuriin:
- Mene taksiin ja kerro osoite vasta kun olette lähteneet liikkeelle. Näin hinta on halvempi ja vältyt tinkaamiselta (Keskustan alueella parilla eurolla pääsee mihin vain)
- Don't mess around with the locals
-pääset helpommalla
- Halvallakin voi syödä todella hyvin
- Ole ystävällinen paikallisille, sillä saa monia uusia ovia auki
- China Townin markkinat: ”Anttilan laatu, Stockmannin hinnat”
-Mutta hyviä löytöjä motolla: ”Hinnassa on ainakin puolet ilmaa”


Johanna voitti koko porukan (mukaan lukie C.J. Straight fronm America) keilailussa ja edellisen keilauskerran jäljiltä koko 50 radan keilapaikasta oli olut loppu. Onneksi ratamestarimme toimitti meille janojuomaa naapurikaupasta.

Kimmo ja Heidi on paikallistettu Penangille, jossa on seuraava etappi (eta 22.08 11.30). Kysymys kuuluukin: Saako Suomi kolmoisvoiton keihäässä ja näemmekö sen? Miten pääsemme Penangiin? Muistanko että 23. päivä on hääpäivämme? Muistanko 24. päivä, että oli hääpäivämme?


Jäällä tälleen
Captain Savage

Hong Kong a.k.a Honkkari

Matkan alku on sujunut kuin James Cookin veneen veisto, hitaasti mutta varmasti ja tietäen, että suuntana on maapallon toinen äärilaita.

Helsingistä Pariisiin lentäneessä koneessa tunsimme itsemme melko pieniksi, vaikka emme keskimäärin sitä suinkaan ole. Koneessa oli Ranskan korismaajoukkue, joka poti jotain, tappiota tai crapulaa. Pariisiin päästyämme totesimme, että sieltä pitäisi päästä pois ja nopeasti, sillä akateemisesti koulutetun palkansaajan varat eivät juurikaan sovellu lomailuun euroopassa (patonki ja olut ei alle kympillä irtoa).

Cathay pacific on maineensa veroinen lentoyhtiö. Tilavat olosuhteet, ruoan valinta menuusta (myös alkudrinkki pitää valita lukuisista vaihtoehdoista) ja leffat oman aikataulun mukaan uneen tuudittajina.

Koneet Airasian ruumaan ja nyt suunta Lounge (Kiitos Diners Clubille). Siintä luikaus ja siirtyminen on takana, matka voi alkaa.

Pack Packs Packed

Eli rinkat on pakattu ja lähtö lähenee. Toivottavasti salmiakin salakunljettaminen ei ole rikos, sillä sitä on laukuissa useampi kilo. Muuten pakkaus on ollut kivuton suoritus ja näyttää omalta osaltani siltä, että ruumaan menevä rinkka on kevympi kuin reppu.

Yli huomenna olisi tarkoitus tavata Mister J. H. Arjula Kuala Lumpurissa ja siitä se matka sitten alkaakin...